Mitä uutta ODA tuo yläkouluikäisten oppilashuoltoon?

Kuopiossa on kolmetuhatta yläkouluikäistä nuorta, joiden elinolosuhteista, terveydestä ja hyvinvoinnista on olemassa valtavasti tietoa. Onko tieto kuitenkaan käytettävissä silloin kun sille olisi nuoren ja hänen hyvinvointinsa näkökulmasta eniten tarvetta? Esimerkiksi Sotkanetin tilastot tietävät kertoa meille, että vuonna 2013, siis kolme vuotta sitten, yhteensä 7 % kuopiolaisista kasi- ja ysiluokkalaisista oli kokeillut laittomia huumeita vähintään kerran. Hyvinvointiin liittyviä riskejä on siis olemassa mutta se ei auta nuorten parissa työskenteleviä aikuisia tunnistamaan niitä nuoria, jotka ovat erityisesti avun tarpeessa. 

Entä jos ennen terveydenhoitajan tarkastusta nuoren pitäisi täyttää hyvinvointikysely niin, että kyselyn tiedot ovat terveydenhoitajan käytettävissä ennen tarkastukseen menoa? Terveydenhoitajan ei tarvitse aloittaa kirjaamistyötä alusta asti ja samalla jää aikaa kuunnella ja kysyä, mitä nuorelle oikeasti kuuluu. Nuoren näkökulmasta hankalista asioista voi olla helpompi kertoa sähköisellä lomakkeella kuin ottaa ne itse puheeksi esimerkiksi terveydenhoitajan luona asioidessa. Sähköisen tarkastuksen tiedot antavat kuitenkin ammattilaiselle mahdollisuuden nostaa hankalatkin asiat esiin.

Jos sitten tarkastuksessa löytyy huolenaiheita, käy nuoren näkökulmasta pahimmillaan niin, että hän joutuu selittämään samat asiat useaan kertaan eri ammattilaisille. Hyvinvointitarkastus voi toimia myös tiedonsiirron välineenä eri ammattiryhmien välillä. Nuoren kanssa voidaan myös sopia seurannasta eli hän käy täyttämässä kyselyn soveltuvilta osin uudelleen sovitun ajan kuluttua. Sähköiseen tarkastukseen voidaan myös yhdistää erilaisia tukipalveluita, joita on jo nyt saatavilla mutta tieto niistä on hyvin hajanaista. Sähköiset hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät palvelut sopivat erittäin hyvin haja-asutusalueella asuville nuorille. Kyselyyn voidaan yhdistää suoraan sopivaan palveluun tai tietoon ohjaus niin, että nuoren ei tarvitse itse valita, mikä googlen antamista vastuksista on luotettavin ja hänen tilanteeseensa sopivin.

Mikä muu muuttuu ammattilaisten työssä hyvinvointitarkastuksen myötä? Oppilashuollossa ei tarvitse seurata aiempien vuosien tilastoja ja miettiä, kuinka voidaan tavoittaa ne nuoret, joilla on hyvinvointiin liittyviä ongelmia. ODA:n hyvinvointitarkastuksen avulla nuorten hyvinvointiin liittyvät riskit on helpompi tunnistaa ja ottaa puheeksi ammattilaisen luona asioidessa. Näin nuori saa tarvitsemansa avun ajoissa ja palveluiden vaikuttavuus lisääntyy.

Kirjoitti Kuopion projektitiimi

Toimintaky lähestymistapana pitkäaikaistyöttömien hyvinvointiin

Joensuun osaprojektissa testaamme ODA-tuotteita pitkäaikaistyöttömillä asiakkailla. Olemme pohtineet, mitä asioita tulisi erityisesti työttömiltä kysyä mm. sähköisessä hyvinvointitarkastuksessa. Loppujen lopuksi emme ole löytäneet kovin paljon eroja siihen, mitä tulisi kysyä keneltä tahansa, jonka hyvinvoinnin kokonaisuutta ollaan kartoittamassa. Ihmisen toimintakyky koostuu psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Kokonaisuuteen voi liittää myös toimintaympäristön, jossa olemme ja elämme. Työkyvyn voi taas ajatella olevan osa toimintakyvyn kokonaisuutta. Toimintakyvyn näkökulma auttaa meitä tarkastelemaan ihmisen tilannetta muutenkin kuin työttömyyden leima asiakkaan otsassa. ODA mahdollistaa meille tämän uuden lähestymistavan digitaalisesti.

Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömän palvelut ovat yleisesti aika lailla hajallaan ja taustavaikuttaja työttömyyden ”hoitoon” voi olla taloudellinen. Työttömien palvelut ovat usein kunnittain hieman eri tavoin järjestetty, mutta yhteistä on ainakin se, että tällä hetkellä kunnat maksavat yli 300 päivää työttömänä työmarkkinatuella olleen henkilön työmarkkinatukilaskusta 50 prosenttia ja yli 1000 päiväläisen osalta jopa 70 prosenttia. Työmarkkinatukilaskun pienentäminen onkin ollut Joensuun osaprojektin lähtökohta. Matkan varrella olemme kuitenkin fokusoineet projektin tavoitteen pitkäaikaistyöttömän hyvinvoinnin parantamiseen. Oletus on, että työttömän ihmisen toimintakyvyn parantuessa myös työllistymisedellytykset paranevat. Jos ihminen saa töitä, pääsee koulutukseen tai aloittaa esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan, hän poistuu työmarkkinatukilaskulta. Työttömän asiakkaan hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeintä on löytää sopiva ratkaisu juuri hänelle, jolloin se on pidemmällä tähtäimellä vaikuttavaa myös kunnalle.

Joensuun projektissa olisi vähemmän haasteita, jos alueellamme olisi tarjota kaikille työtä tarvitseville heille sopivaa työtä. Heinäkuussa 2016 työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Pohjois-Karjalassa 18,7 %, joka on maamme korkeimpia. Työpaikkojen lisääntyminen ei kuitenkaan pelkästään ratkaise työttömyyttä millään muullakaan alueella. Osa pitkäaikaistyöttömistä tarvitsee monen asiantuntijan apua, jossa kokonaisuuden hallinta ja ensisijaisen ongelman tunnistaminen ajoissa ja oikein korostuu. Jos pitkäaikaistyöttömän akuutein ongelma on esimerkiksi vaikea unettomuus tai perheen isot taloudelliset huolet, työllistämistoimet eivät ole juuri siinä hetkessä keskiössä. Ihmisen perustarpeista tulee huolehtia ensin. Haasteena tällä hetkellä on, että osa ihmisistä on ollut työttömänä niin pitkään, että työllistyminen moninaisten ongelmien vuoksi on jo täysin epärealistinen haave. Meidän tulisikin keskittyä ennakoimaan työttömäksi jäävien hyvinvointipulmia, jotta perusasioiden puutteet eivät muodostu työllistymisen esteeksi.

Olemme havainneet, että ihmiset ovat tottuneet kertomaan tietynlaisia asioita tietyille tahoille: lääkärille puhutaan terveyspulmista, sosiaalityöntekijälle velka-asioista ja te-toimistossa työstä. Kaikki nämä asiat liittyvät ihmisen hyvinvointiin. Työntekijät taas lähestyvät asiakkaan tilannetta omien professioiden ja organisaatioiden näkökulmasta. Tässä kuviossa saattaa ihan tahattomasti jäädä asiakkaan ongelman juurisyy tunnistamatta. Kellään ei välttämättä ole käsitystä asiakkaan kokonaistilanteesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä syystä Joensuun osaprojektissa kokeillaan yhteistä avuntarpeen arviointia, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työllisyysyksikön työntekijät tapaavat asiakkaan yhdessä. Kyse on yhteistoiminnasta, jossa pyritään asiakkaan kanssa synnyttämään ymmärrys hänen kokonaistilanteesta. Tällä tavoitellaan myös asiakkaan prosessin nopeampaa käynnistymistä verrattuna aikaisempaan toimintamalliin, jossa asiakas käy yksittäin eri työntekijöiden vastaanotolla. Tällekin mallille lienee edelleen paikkansa, mutta haluamme testata, mitä lisäarvoa yhteisarviointi asiakkaalle tuo.

Alustavia havaintoja on siitä, että yhteisessä tapaamisessa päästään helpommin juurisyyn äärelle. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä haluaa tarkentaa asunto-asiaa, eikä tyydykään vastaukseen, että ”asun rivitalossa”. Selviääkin, että itseasiassa talo on menossa alta vuokrarästien takia. Yhteisessä tapaamisessa tietoa yhdistetään. Toinen työntekijä kysyy asiaa, joka ei muille tullut mieleen, mutta voi olla ratkaiseva asiakkaan prosessin etenemisen kannalta. On eri asia laittaa asiakkaan asia tiedoksi toiselle työntekijälle, kuin käydä asiaa yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Tapaamisessa sovitaan myös siitä, kuka on asiakkaan vastuutyöntekijä. Näin muiden ei tarvitse huolehtia asiakkaan asiasta ennen kuin seuraavan kerran, kun tarvitaan muiden ammattilaisten tukea. Asiakkaan suunnitelmasta voi tarkistaa tilanteen etenemisen. Yksinkertaista sinänsä, mutta ei arkipäivää. Valitettavasti esimerkiksi erilliset tietojärjestelmät eivät vielä tätä toimintaa riittävästi tue.



Kuva: iStock

Tulevaisuudessa tavoittelemme, että ihminen voi kotona rauhassa täyttää sähköisen hyvinvointitarkastuksen, jossa huomioidaan toimintakyvyn kaikki osa-alueet, ja saada neuvoja hyvinvointivajeiden ratkaisemiseen myös ilman viranomaisen luo päätymistä. Tavoitteena on, että hän voi arvioida omaa tilannettaan oltuaan vain päivän työttömänä ja kenties tunnistaa ajoissa omia hyvinvointiriskejään, jotka heikentävät työllistymisedellytyksiä. Sähköisellä hyvinvointitarkastuksella tavoitellaan myös niitä ihmisiä, joiden on vaikea kertoa niistä oikeista pulmistaan viranomaiselle kasvokkain. Työntekijät voivat hyödyntää asiakkaan täyttämää hyvinvointitarkastusta etukäteen valmistautuessaan tapaamiseen, jossa lähtökohtana on apua tarvitseva ihminen.

Teksti: Jaana Kurki, Joensuun osaprojektin projektipäällikkö