Nyt tuosta visiitistä on kulunut kohta neljä vuotta. Kukaan meistä Hämeenlinnassa aikanaan käyneistä ei aavistanut, mitä oli edessä. Tänään olen ison kansallisen, hallituksen kärkihankerahoitusta saavan digiprojektin omistaja. Takana on suuritöiset rahoitushakemukset ja hankintaprosessit, lukuisia työpajoja, kokouksia ja valmennuksia. Parhaillaan kumppanimme koodaa kuumeisesti Omaolo -palvelutuotteita. Tuotteita on konseptoitu 14 kunnan ja kuntayhtymän ja yli 30 pilottiprosessin tarpeisiin. Kaikkea tätä on tehty samaan aikaan, kun Sote-uudistus mullistaa rakenteet, toimintatavat ja vastuut, ja kun tulevaisuus on epävarmempi kuin koskaan urani aikana.
Mitä olen oppinut?
Luen parhaillaan Aleksander Stubbin kirjaa Alex ja sen innoittamana kolme pointtia. Enemmänkin voisi keksiä, mutta kolme riittäköön.
1. Perinteinen IT -hankintaprosessi, ns. vesiputousmalli ei sovellu tilanteeseen, jossa halutaan yhdessä kehittää innovatiivisia ratkaisuja eikä ole mahdollista eikä viisastakaan määritellä lopputulosta etukäteen. Käytimme hankinnassa työkoetta, jossa arvioitiin tiimien osaamista ja kykyä tuottaa toimivia ratkaisuja rajatussa ajassa. Se oli toimiva tapa.
2. Yksi + yksi on enemmän kuin kaksi. Isoissakin kunnissa digipalvelujen kehittäjät ovat olleet varsin yksin. ODA -konsortiossa kehittäjät eri puolilta Suomea ovat löytäneet toisensa. Olemme tutustuneet toisiimme valmennuksissa ja lähipäivinä, rutiinikokoukset hoidetaan etäyhteyksien kautta. Porukka on pysynyt yllättävän hyvin kasassa. Monet naurut on naurettu, mutta myös isketty päätä seinään, turhauduttu ja kiukuttu. Enää kukaan ei luule, että tässä vain otetaan käyttöön valmis tuote, vaan ihan oikeasti me teemme sitä itse, ketterän kehittämisen menetelmin, yrityksen ja erehdyksen kautta.
 |
| ODA-projektipäälliköt VSSHP:n pilottiin tutustumassa |
3. Monet sosiaali- ja terveystoimen prosessit ovat kaoottisia, niitä ei ole kuvattu ja niissä on luvattoman paljon asiakkaan tarpeista riippumatonta vaihtelua. Pilottitiimit ovat kuvanneet ja uudistaneet sekä vakioineet asiakasprosessejaan Lean -oppien mukaisesti. He ovat saavuttaneet merkittäviä parannuksia jo ennen ensimmäistäkään IT -ratkaisua. Parhaimmillaan digitalisaatio kääntää prosessin kokonaan uuteen asentoon. Meidän ammattilaisten on yllättävän vaikea päästää irti vakiintuneista tavoista ja ajattelumalleista. Innovaatioita voidaan vauhdittaa kuulemalla huolella asiakkaiden toiveita ja näkemyksiä sekä altistamalla itsemme muiden ulkopuolisten ihmettelylle.
Projektin rahoituskausi päättyy tämän vuoden syksyllä, mutta kehittäminen jatkuu uusissa rakenteissa. Tulevat maakunnat ottanevat omistajuutta, yhteistyö Virtuaalisairaalan ja Kelan kanssa tiivistyy ja itse kehittäminen siirtyy vastaperustetun valtakunnallisen SoteDigi yhtiön vastuulle. Mutta loppujen lopuksi ihmiset tekevät tulokset. On tärkeä ylläpitää tässä projektissa syntyneet kontaktit ja toimivat mallit sekä jatkaa tiivistä toiminnan ja IT:n yhteiskehittämistä!
Teksti: Tuula Heinänen, ODA-projektin koordinaatioryhmän pj.